Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täälä on itse keksimiäni tarinoita joita voit ajan kuluksi lukea.

Sarjakuva:

Lue Iskall Relax Hund sarjakuvia täältä:

http://www.iskallrelax.suntuubi.com

Kirjoituksia:

Iskall Relax Hund:

ÄLÄ KOPIOI!!!

                                               Osa 1 "Jag Heter Relax!"

Oli viileä päivä Fagervikissä, koirien paratiisissa. Icele, ylipäällikkö, katseli maisemia kenraaliensa Kessun ja Alfredin kanssa. Icele henkäisi syvään kolmesti. Samassa Alfred höristi korviaan ja katsoi terävästi eteenpäin.
-Icele, täällä on vakooja. Se sanoi ja Kessu katseli Alfredia kummastellen.
-Juu Alfred, tuo on kuultu ennenkin. Se nauroi, mutta Icelikin huomasi jotain pusikoiden välissä. Samassa Claudea, Icelen vaimo, päästi karmivan kiljaisun. Nyt Icele tiesi jonkun olevan vialla. Nämä kolme koiraa ryntäsivät kalliolta alas ja juoksivat Claudean luokse. Samassa he näkivät kauhistuttavan näyn. Iso, maantien värinen englanninhirvikoira piteli hampaissaan Claudeaa. Icele katseli kauhuissaan, mutta Kessu ei epäröinyt ollenkaan.
-Jos et päästä Claudeaa, saat katua sitä kylmästi! Minun torahampaitteni kautta! Kessu sanoi sille ja lähti hyökkäykseen. Samassa kaunis narttu tuli Kessun eteen ja heitti sen pois. Sillä oli punainen ”tukka” ja punaiset jalat.
-Jos taistelet jotakuta vastaan, niin minua! Se sanoi ja Kessu nousi ylös hymyillen.
-Jos niin haluat! Niin pidä tukasta kiinni, se voi lähteä tässä menossa! Kessu sanoi ja teki oman tekniikkansa, eli hän juoksi lujaa, hyppäsi salamannopeasti puuta vasten ja siitä vastustajan kaulaan kiinni, sen jälkeen taas puuhun ja vastustajan päähän. Koira kaatui verisenä maahan. Kessu hymyili voitonhaluisena. Alfred juoksi toista vastustajaansa päin, eli siis täplikästä dalmatialaista urosta kohti. Sekin kuoli saman tien. Icele oli sen verta vihainen koiralle, joka piti Claudeaa (Claudea oli raskaana) että teki Letal Slagin. Icele ponkaisi puusta vauhtia, sitten se alkoi pyöriä takaperin. Koiralta (Sixteen) lähti korva irti, ainakin puoliksi. Se päästi Claudean ja samassa kaikki Sigare koirat olivat poissa. Icele katsoi heidän peräänsä. Sitten se katsoi Claudeaan.
-Oletko kunnossa, Claudea? Icele kysyi ja Claudea nyökkäsi.
Miten tuollaisia hulluja voi päästä tänne? Claudea kysyi ja Icele katsoi taivaaseen.
-Sitä minäkin ihmettelen. Alfred sanoi. Icele huokaisi ja lähti kalliolle, Kessu ja Alfred mukanaan.
                              Aamulla Icelen viestinlähettäjä, Jonna, tuli Shikouken kanssa juoksujalkaa Icelen luokse.
-Ylipäällikkö! Olemme saanet huonoja uutisia! Fagervikissä on koiralauma, muttei ihan mikä tahansa! Koira on Kesshiten poika Chiga ja hänen veli Kumakuru! He ovat jo tappaneet monta meidän laumalaista! He uhkaavat valloittaa Fagervikin! Meidän on tehtävä jotain!
0-Juu, mutta he lähtivät Jöteborgiin! Meidän on mentävä heidän perään, muuten he aikovat tehdä koko Länsi-Ruotsista sorretun! Shikouken vahvensi Jonnan lausetta.
-Kessu, Alfred! Kutsukaa Gin, Akame ja John mukaamme. Lähdemme Jöteborgiin, ennen kuin se Chiga tekee maastamme ja pyhästä paikastamme oman alueensa! Mutta kaikkien muidenkin on lähdettävä täältä, sillä täällä ei ole kukaan suojelemassa teitä. En voi ottaa sitä riskiä, että kaikki muut kuolisivat paratiisissamme. Icele selosti vakavana. Samassa Smithin poika, Legiona, tuli Icelen vierelle.
-Voin viedä muut turvaan Kirunaan. Voit luottaa minuun. Legiona sanoi ja Icele nyökkäsi.
-Kerro muillekin tämä ja johdata muut Kirunaan. Lähdemme nyt. Icele sanoi. Claudea ehti sanoa hyvästit hänelle, mutta nyt lauma oli matkalla Kirunaan.
-Ylipäällikkö, luotamme sanaasi. Legiona ajatteli ankeasti. Samassa ilman rikkoi hyytävä huuto.
                      
                      (seitsemän kuukauden kuluttua)
Kaunis suklaanruskea haskyuros Jere kävelee arvaamattomasti pienellä polulla, kasvien seassa. Se on etsimässä ruokaa Jeromelle, joka on vallannut vähän matkaa Kiruunasta. Samassa Jere huomaa ison ja muhkean linnun keskellä pusikkoa. Jere kyyristyy hyökkäysasentoon ja hyppää melkein lintuun kiinni.
-Jes, sain linnun kiinni. Toivottavasti Jerome on nyt tyytyväinen. Se sanoi ja lähti Jeromen luokse, muttei hyvissä mielin. Jerome oli nimittäin ilkeä ja raaka koira. Samassa Jere kuuli pusikosta valitusta. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi pienen, violetinvalkoisen akita koiranpennun, joka katseli Jereä suurilla silmillään. Jere pudotti linnun ja meni pennun luokse.
-Mikä sinun on, mitä muuten teet täällä? Jere kysyi. Pentu nielaisi ja yritti näyttää virkeämmältä.
-Olin metsästämässä ruokaa minulle ja äidilleni, kun jumituin tähän ansaan. Voitko auttaa minua pääsemään pois tästä? Se kysyi ja Jere meni sen luokse.
-Totta kai. Mikäs sinun nimesi on? Jere kysyi ja pentu näytti alakuloiselta.
-Minulla ei ole nimeä. Se sanoi ja nuolaisi haavansa puhtaaksi, kun oli päässyt ansasta. Jere esittäytyi ja sai loistotuuman.
Mennään ystäväni Legionan luokse, jos hän osaisi auttaa. Legiona on kylläkin vanha, mutta minä olen nuori ja vetreä. Jere hymyili ja niin pentu ja Jere lähtivät Legionan luokse.
-Legiona, löysin tämän pikku kaverin pusikosta. Tunnetko hänet? Jere kysyi Legionalta, kun he olivat perillä.
-Se on kuin ylipäällikkömme, Icele! Legiona sanoi ja katsoi pentua.
-Kuka äitisi on, missä hän on? Legiona kysyi nopeasti. Pentu sanoi menevänsä äitinsä luokse, joten Legiona ja Jerekin tulivat. Claudea, pennun äiti, makasi kauniilla, hylätyllä ”talolla”, oikeastaan sen portaiden alla. Se nousi ylös yskien ja katsoi tulijoita.
-Legiona, oletko se tosiaankin sinä? Claudea kysyi ja Legiona tuli hänen vierelleen.
-Claudea, onko hän sinun poikasi? Legiona kysyi ja Claudea nyökkäsi. Jere tuli myös pennun kanssa hänen vierelleen.
-Äiti, olenko minä jotenkin erilainen, kun puhutte tuolla tavoin? Se kysyi ja Claudea hymyili. Sitten se alkoi yskiä raastavan kovaa.
-Isäsi…ylipäällikkö… hän on Jöteborgissa… sinun on mentävä sinne… Claudea sanoi ja lysähti maahan yskimään.
-Onko Icele hänen isä? Tämä on mieletöntä! Jere sanoi ja meni pennun vierelle.
-Teissä on kyllä samaa näköä, kai..
-Jere kuule, sinä et ollut edes syntynyt silloin. Olet pentua muutaman kuukauden vanhempi! Legiona sanoi ja kääntyi taas Claudean puoleen.
-Legiona, pyydän sinua… vie poikani ylipäällikön luo… hänen pitää nähdä isänsä.. ja pelastaa Fagervik… meidän paratiisimme… Claudea sanoi ja Legionalta alkoi valua kyyneleitä, kun hän katseli Claudean puhetta. Samassa pentu tuli Claudean viereen.
-Äiti, onko isäni Fagervikin ylipäällikkö? Onko minun mentävä sinne? Pentu kysyi ja Claudea nyökkäsi.
-Menkää nyt vain, minä pyydän! Claudea sanoi. Legiona nousi ja nyökkäsi.
-Lähdetään, Jere ja ylipäällikön pentu! Legiona sanoi. Pentu sanoi hyvästit äidilleen ja lähti itkien Legionan ja Jeren perään.
                                                               Aamulla ystävykset olivat jo kaukana paikasta, josta he olivat lähteneet. Jere tuhahti.
-Olen kyllästynyt sanomaan sinua pennuksi! Minun on keksittävä sinulle nimi.
Pentu katseli Jereä ihmeissään.
-Olisitko Relax? Jere sanoi ja pentu näytti ihmettelevän uutta nimeään.
-Se tarkoittaa rentoutumista. Mitäs sanot? Jere sanoi ja Legiona nauroi.
-Ylipäällikön pennulle olisi hyvä olla Ruotsalainen nimi, ei Englantilainen. Mutta nimi sopii hänelle mahtavasti, sillä hän osaa ottaa rennosti, toisin kuin sinä, Jere!
-No, samaa voi sanoa sinustakin! Jere ja Relax nauroivat.
Se sopii minulle, olenko nyt siis Relax? Relax kysyi ja Legionakin nyökkäsi. Relax katsoi eteenpäin.
-Minne olemme matkalla? Se kysyi ja Legiona katsoi eteenpäin myös.
Jöteborgiin. Mutta sinne on pitkä matka. Syödään ensin, tuolla on lampi, josta saamme ruokaa.
                       Vähän ajan päästä heillä oli aimo annos kalaa mukanaan.
-Todella hyvää, en tiennytkään että täältä saa näin hyvää kalaa. -Jutellaanko tässä samalla kun syödään? Relax ehdotti ja se sopi Jerelle ja Legionalle.
-Kerrotaan vaikka menneisyydestämme, että voisimme tuntea itsemme paremmin. Voin aloittaa. Jere sanoi.
-Isäni on Alfred. Hän on tunnettu iilimato suustaan ja hän on ylipäällikön toinen kenraali. Äitini on Shikouken. Hän on todella kaunis hasky narttu. Isäni oli joskus ollut Icelen ”vihollinen”. Hän kuului Hevarit jengiin, jonka johtaja oli Idunos, Sugarin poika. Tiedättehän Sugarin, se hirviökoira, jonka ylipäällikkö voitti. Legiona on pelastanut minut lentokoneen alta ja vei laumalaiset, jopa äitini, turvaan Kiruunaan. Olen tehnyt töitä pitkään Jerome nimiselle, kauhealle koiralle. Mutta onneksi emme ole hänen lähettyvillään. Legiona hymyili ja aloitti oman tarinansa:
-Olen ollut pennusta lähtien Fagervikin soturi. Isäni on Smith, Fagervikin itsemurharyhmän kapteeni. Olen ollut ylipäällikön isän, Legendan laumassa. Taistelimme Sugaria vastaan ja hänen laumalaisiaan. Pelastimme kerran ylipäällikön, kun hän oli vielä pentu, Hevareiden kynsistä. Hän myös pelasti isäni Pontiackilta. Olimme hyvät ystävykset, olemme aina olleet. Olemme myös hypänneet Fagervikin rotkon yli, jonka myös Icele pääsi. Se tulee meitä vastaan, jos haluamme päästä Fagervikin puolelle. Tämä oli minun tarinani. Voin kertoa sinunkin tarinasi, Relax, koska muistan sen paremmin. Kun et ollut vielä syntynyt, Fagervikiin hyökkäsi Sigare koirat. Niillä on metalli kynnet ja hampaat. Kuulimme
myös, että Jöteborgissa on Kesshiten pojat, Chiga ja Kumakuru, joten ylipäällikkö sanoi minulle, että veisin lauman turvaan ja itse he lähtivät Chigan perään.
Relax oli ihmeissään.
-Kiitos tarinasta, Legiona. Jatkammeko matkaa, olen syönyt jo. Relax sanoi ja Jere hymyili. Legiona nousi ylös ja he lähtivät kävelemään kohti Jöteborgia. Matka oli pitkä ja vaivalloinen, ja Relax oli vasta seitsemän kuukautta.

ensimmäisen osan loppu, ja siinä on henkilöitä hopeanuolesta ja weedistä, koska itse tykkään tehdä niin.

©2018 Fagervikin Paratiisi - suntuubi.com